Urheiluharrastusten kustannukset ovat nousseet tasaisesti läpi 2000-luvun, ja moni perhe joutuu tänään valitsemaan lapsen harrastuksen ja taloudellisen jaksamisen välillä. Missä kulkee raja saavutettavan liikunnan ja eliittiharrastuksen välillä – ja miten yritykset voivat olla osa ratkaisua?
Suomalainen urheiluseuratoiminta on ainutlaatuinen osa yhteiskuntaamme – se luo lapsille ja nuorille paikan kasvaa, kehittyä ja unelmoida. Mutta entistä useammassa kodissa urheiluun osallistuminen ei enää ole valinta, vaan taloudellinen mahdottomuus. Kun lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt ja elinkustannukset kasvaneet, urheiluharrastuksista on tullut monille harvojen etuoikeus.
Kustannusten kasvu jakaa harrastajat kahtia
Tiimlyn tekemien tutkimusten mukaan 80–90 % urheiluseurojen budjeteista tulee suoraan perheiden ja aikuisharrastajien kukkaroista – erityisesti seuroissa, joilla ei ole aktiivista kaupallista toimintaa, kuten esimerkiksi toimitila-, vuokra- tai lipputuloja. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvattaja- ja junioriseuroja (yhdistyksiä), joita Suomen seurakentässä on suurin osa.
Yritysyhteistyö kaipaa uudenlaista toimintatapaa
Yritysyhteistyö on yksi keino vastata haasteeseen, mutta sekin kaipaa uudenlaista ajattelua. Urheiluseurojen tukeminen koetaan synonyymiksi vastikkeettomille lahjoituksille, mikä on käytännössä mahdotonta perustella yritysten nykypäivän taloustilanteessa. Nykyään yritykset odottavat vastinetta sijoituksilleen – ei pelkkää logonäkyvyyttä, vaan oikeita tuloksia: uusia asiakkaita, kontakteja tai vaikuttavuutta. Yritykset eivät enää etsi (ainoastaan) mainospaikkoja, vaan vaikuttavia kumppanuuksia, joissa vastuullisuus ja yhteiskunnallinen merkitys ovat keskiössä.
Tiimly tuo seurat ja yritykset lähemmäksi toisiaan
Tiimlyn missio on rakentaa siltoja urheiluseurojen ja yritysten välille – yhteyksiä, jotka perustuvat yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Digitaalisen alustan avulla yhteistyötä voidaan toteuttaa avoimesti, tehokkaasti ja niin, että sen vaikutukset näkyvät konkreettisesti. Seurat voivat osoittaa työnsä arvoa ja saada uusia resursseja toiminnan kehittämiseen. Yritykset puolestaan pääsevät tukemaan lasten ja nuorten liikuntaa tavalla, joka on linjassa heidän vastuullisuustavoitteidensa kanssa.
Yhteistyö ei ole enää yksisuuntaista tukemista, vaan kumppanuutta, joka syntyy ja kasvaa vuorovaikutuksessa. Tällainen malli hyödyttää kaikkia osapuolia – ja ennen kaikkea se tekee harrastamisesta taas aidosti saavutettavaa.
Aika muuttaa suuntaa
Jos todella haluamme, että urheilu kuuluu kaikille, tarvitsemme uuden ajattelutavan siitä, miten kuluja hillitään, harrastamista rahoitetaan ja miten yhteistyötä tehdään - vähemmän osoittelua, enemmän tekoja. On aika muuttaa suuntaa ennen kuin kokonainen sukupolvi jää syrjään liikunnan ilosta ja yhteisöllisyydestä.
Me olemme valmiina!